Niinä entisinä hyvinä aikoina moni Valtionarkiston virkamies eteni urallaan siirtymällä Helsingin yliopiston palvelukseen. Yleensä siirtyjät olivat vielä siitä paremmasta päästä. Vai mitä sanotte nimistä Pentti Renvall, Kauko Pirinen, Jaakko Suolahti, Helge Pohjolan-Pirhonen, Erkki Kuujo ja Tuomo Polvinen. Tällainen yhteistyö oli symbioosia, sillä siitä hyötyivät molemmat osapuolet. Pitkälle 1970-luvulle saakka Valtionarkisto oli hyvin kiinteässä yhteydessä Helsingin yliopistoon.
Ihan tällaiseen itäsuomalaiset eivät ole arkistoalalla koskaan yltäneet, mutta melkoinen taimitarha Joensuukin on yliopiston ja arkistolaitoksen symbioosissa ollut. Kun selaa arkistolaitoksen kotisivun kuvapankista johtajien kuvia voi todeta, että arkistolaitoksen 17 johtajasta peräti 24 % on Joensuun maakunta-arkiston entisiä korkeakouluharjoittelijoita. Tämän lisäksi maakunta-arkiston harjoittelijoita löytyy tietysti myös nykyisen Itä-Suomen yliopiston professorien joukosta.
Tällaista symbioosia ei saa rikkoa, eikä sitä kukaan ole rikkonutkaan, mutta ainakin Joensuussa yliopisto ja maakunta-arkisto ovat kyllä etääntyneet toisistaan. Enää ei maakunta-arkistosta anneta eikä myöskään pyydetä gradun aiheita. Enää eivät maakunta-arkiston virkamiehet osallistu arkistolähteiden ja vanhojen käsialojen opetukseen. Enää ei Tapio Hämynenkään istu maakunta-arkistossa antamassa graduneuvontaa. Maakunta-arkistoon tulee toki edelleen kesäntyöntekijöiksi korkeakouluharjoittelijoita, mutta ei niitä enää valita, vaan maakunta-arkistoon otetaan ne, jotka tulevat. On tietysti ihan hyvä, että muualtakin hallinnosta löytyy harjoittelupaikkoja, mutta tässä iässä oman työpaikan seksikkyyden hiipuminen kismittää. Toivottavasti hiipuminen ei koske koko arkistolaitosta.
Myös julkisen hallinnon alasajo lisää epävarmuutta. Jo yksin uutinen siitä, että Mikkelin ja Joensuun maakunta-arkistot todennäköisesti yhdistetään lisäsi tuskaa. Se sai erään opiskelijan miettimään onko arkistoalalle ylipäätään mahdollista työllistyä, vaikka haluaisikin.
Arkistolaitosta symbolisoivan kaksikasvoisen Janus jumalan pitää tietysti jatkossakin katsoa sekä menneisyyteen, historiaan että tulevaisuuteen. Niin jumala kuin onkin, myös Janus joutuu kulkemaan aina toinen jalka toisen edellä. Arkistolaitos kulki yllättävän pitkään tulevaisuusjalka edellä ja keskittyi monen mielestä liiaksi menneisyyden kustannuksella viranomaisten asiakirjakirjahallinnon ongelmiin. En tiedä, mutta luulen, että tämä osaltaan etäännytti arkistolaitosta yliopistoista.
Arkistolaitoksessa alkoi uusi strategiakausi. Tavoitteena on painottaa entistä voimakkaammin arkistolaitoksen tehtävää tieteellisen tutkimuksen keskeisenä infrastruktuurina ja tietopalvelulaitoksena. Tämä merkitsee taatusti myös sitä, että aineistojen saatavuus helpottuu digitoinnin ja monien muiden kehityshankkeiden myötä. Merkitsee se varmasti myös sitä, että arkistolaitoksen yksiköiden tutkijasalien aukioloajoissa saavutetaan molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Jarno Linnolahti
Johtaja, Joensuun maakunta-arkisto
Ihan tällaiseen itäsuomalaiset eivät ole arkistoalalla koskaan yltäneet, mutta melkoinen taimitarha Joensuukin on yliopiston ja arkistolaitoksen symbioosissa ollut. Kun selaa arkistolaitoksen kotisivun kuvapankista johtajien kuvia voi todeta, että arkistolaitoksen 17 johtajasta peräti 24 % on Joensuun maakunta-arkiston entisiä korkeakouluharjoittelijoita. Tämän lisäksi maakunta-arkiston harjoittelijoita löytyy tietysti myös nykyisen Itä-Suomen yliopiston professorien joukosta.
Tällaista symbioosia ei saa rikkoa, eikä sitä kukaan ole rikkonutkaan, mutta ainakin Joensuussa yliopisto ja maakunta-arkisto ovat kyllä etääntyneet toisistaan. Enää ei maakunta-arkistosta anneta eikä myöskään pyydetä gradun aiheita. Enää eivät maakunta-arkiston virkamiehet osallistu arkistolähteiden ja vanhojen käsialojen opetukseen. Enää ei Tapio Hämynenkään istu maakunta-arkistossa antamassa graduneuvontaa. Maakunta-arkistoon tulee toki edelleen kesäntyöntekijöiksi korkeakouluharjoittelijoita, mutta ei niitä enää valita, vaan maakunta-arkistoon otetaan ne, jotka tulevat. On tietysti ihan hyvä, että muualtakin hallinnosta löytyy harjoittelupaikkoja, mutta tässä iässä oman työpaikan seksikkyyden hiipuminen kismittää. Toivottavasti hiipuminen ei koske koko arkistolaitosta.
Myös julkisen hallinnon alasajo lisää epävarmuutta. Jo yksin uutinen siitä, että Mikkelin ja Joensuun maakunta-arkistot todennäköisesti yhdistetään lisäsi tuskaa. Se sai erään opiskelijan miettimään onko arkistoalalle ylipäätään mahdollista työllistyä, vaikka haluaisikin.
Arkistolaitosta symbolisoivan kaksikasvoisen Janus jumalan pitää tietysti jatkossakin katsoa sekä menneisyyteen, historiaan että tulevaisuuteen. Niin jumala kuin onkin, myös Janus joutuu kulkemaan aina toinen jalka toisen edellä. Arkistolaitos kulki yllättävän pitkään tulevaisuusjalka edellä ja keskittyi monen mielestä liiaksi menneisyyden kustannuksella viranomaisten asiakirjakirjahallinnon ongelmiin. En tiedä, mutta luulen, että tämä osaltaan etäännytti arkistolaitosta yliopistoista.
Arkistolaitoksessa alkoi uusi strategiakausi. Tavoitteena on painottaa entistä voimakkaammin arkistolaitoksen tehtävää tieteellisen tutkimuksen keskeisenä infrastruktuurina ja tietopalvelulaitoksena. Tämä merkitsee taatusti myös sitä, että aineistojen saatavuus helpottuu digitoinnin ja monien muiden kehityshankkeiden myötä. Merkitsee se varmasti myös sitä, että arkistolaitoksen yksiköiden tutkijasalien aukioloajoissa saavutetaan molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Jarno Linnolahti
Johtaja, Joensuun maakunta-arkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.