17.6.2016

Kansallisarkisto mukana kehittämässä käsinkirjoitetun tekstin tunnistusta

Kansallisarkisto on mukana vuoden 2016 alussa käynnistyneessä READ-hankkeessa, jonka tarkoituksena on mullistaa käsinkirjoitetun tekstin tunnistus. Tämä on tarkoitus toteuttaa tuomalla yhteen eri alojen vahvuudet ja asiantuntemus. Asiantuntemus koostuu arkistojen, tutkijoiden, sovelluskehittäjien ja vapaaehtoisten osaamisesta ja panoksesta.
 
Tarkoituksenamme on saada kytkettyä nykyinen digitaalisen aineiston käsittelymme automaattisen tekstintunnistuksen piiriin. Tekstintunnistuksen tuotteena syntyvää dataa pyrimme analysoimaan siten, että ainakin osa metatietotuotannosta voitaisiin automatisoida. Tämä voi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan asiasanoitusta, mutta mahdollisesti myös jotain rikkaampaa, kuten mahdollisten rajoitusten tunnistamista. Tämä luonnollisesti tehostaa toimintaamme ja sitä kautta palveluitamme jatkossa. Hanke jatkuu aina vuoden 2019 kesäkuulle, minkä jälkeen meillä on toivottavasti mahdollisuus jatkaa toimintaa, jonka olemme suunnitelleet READ-hankkeen aikana. Aika näyttää, miten onnistumme.

Hanke toteuttaa virtuaalisen tutkimusalustan, jonka pohjana toimii Transkribus-sovellus. Sovelluksen voi jo nyt ladata käyttöönsä. Transkribuksen avulla käyttäjät voivat ladata omaa aineistoaan sovellukseen ja tuottaa aineistoistaan transkriptiot eli puhtaaksikirjoitukset sekä hyödyntää enenevissä määrin erilaisia muita toiminnallisuuksia – käykäähän tutustumassa sovellukseen! Transkribus on perua READ-hanketta edeltäneestä tranScriptorium-hankkeesta ja nykyisen hankkeen puitteissa sovellusta kehitetään entistä paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Jatkossa READ-hankkeessa toteutetaan myös selainkäyttöinen versio, jonka tarkoitus on toimia yksinkertaistettuna versiona Transkribus-sovelluksesta.

Vapaaehtoisten panosta tarvitaan

Yksi suurista haasteistamme tulee olemaan transkriptioden ja muun tarvittavan pohjatiedon tuottaminen teknisille partnereillemme. Perusajatuksena voidaan pitää sitä, että mitä enemmän meillä on koneymmärrettävää dataa aineistoistamme, sitä paremmaksi tunnistusteknologiaa voidaan kehittää. Hankkeessa, ja sen jälkeenkin, onkin tarkoitus saada käyttäjiä mukaan transkriptioiden ja tekstialueiden sijaintien yms. määrittämiseen. Hyviä kokemuksia tämänkaltaisesta toimintamallista on saatu esimerkiksi University College Londonin (UCL) Transcribe Bentham -projektissa, jossa kymmenet tuhannet vapaaehtoiset ovat kirjoittaneet puhtaaksi englantilaisen filosofin Jeremy Benthamin (1748–1832) muistiinpanoja ja käsikirjoituksia. UCL on myös mukana READ-hankkeessa jakamassa kokemuksiaan ja kehittämässä READia.

Kaiken kaikkiaan edessä on varmasti erittäin mielenkiintoisia vuosia käsinkirjoitetun tekstin tunnistuksen parissa. Tässä vaiheessa vuotta haluan kuitenkin toivottaa omasta puolestani erinomaisia kesälomia kaikille lukijoille!

Vili Haukkovaara
Kehittämispäällikö, READ-projektipäällikkö Kansallisarkistossa

3.6.2016

Arkistolaitoksen toimitilat uudistuvat

Arkistolaitoksessa on käynnistynyt toimitilojen uudistustyö. Työ tehdään yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa ja tavoitteena on parantaa arkistolaitoksen työtilojen ja asiakastilojen toimivuutta. Työ tehdään valtion yhteisen toimitilastrategian mukaisesti ja tavoitteena on, että toimitilat tukevat tuloksellista toimintaa ja että tilojen kehittämisellä edistetään parempia työsuorituksia sekä parannetaan kustannustehokkuutta. Tilaratkaisuissa tullaan varmistamaan tilojen terveellisyys ja turvallisuus sekä yhteiskuntavastuullisuus ja kestävä kehitys.
Miten toimitilat tukevat muuttuvaa työnkuvaa?

Toimitilojen muuttuessa perinteiseen virastomaisemaan tottunut virkamies saattaa yllättyä mahdollisuuksista, joita nykyaikainen toimitilasuunnittelu voi tarjota. Uudenlainen tila tarjoaa tiimeille sopivasti kokoontumistilaa ja mahdollistaa työnteon kannalta riittävän vuorovaikutteisuuden. Hiljaiset työpisteet antavat rauhan keskittyä ilman taustahälyä. Virkamatkalainen löytää monitoimitilasta työpisteen, jossa voi keskittyä työtehtäviinsä tai kokouksen valmisteluun ilman häiriötä.

Työtila suunnitellaan erityisesti työntekoon – tulevaisuuden virkamies ei sisusta huonettaan kodinomaiseksi. Toimitiloissa työn tekemisen mielekkyys korostuu eli iso tila ei enää ole etuoikeus, vaan tilojen ja laitteiden toimivuus ovat ensisijaisia tekijöitä luoda tuloksellista työntekoa tukeva toimintaympäristö.

Asiakkaana uudenlaisessa toimintaympäristössä

Asiakkaiden turvallisuus ja asioimisen mielekkyys tulevat olemaan suunnittelutyössä niin ikään keskeisellä sijalla. Asiakastilojen toimivuus huomioidaan jo suunnittelutyön alkuvaiheessa ja toteutetaan vaiheittain.

Kiinnostuitko toimitilasuunnittelusta? Käypä kurkkaamassa Senaatti-kiinteistöjen sivuilla info monitilojen virtuaalikierroksista ja arvokiinteistöt.

Kirjoittaja: Kehittämispäällikkö Kristiina Laine on Kansallisarkiston Helsingin toimitilojen uudistamista suunnittelevan työryhmän puheenjohtaja Toiminnanohjauksen vastuualueelta.

20.5.2016

Tutkijasalit kesäaikaan

Tutkijasalien iltapäivystykset ovat päättyneet tältä keväältä. Tieto siirtymisestä kesän palveluaikoihin  ei ole ehkä vielä tavoittanut kaikkia, sillä ainakin täällä Mikkelissä muutama asiakas olisi tällä viikollakin mielellään jatkanut tiistai-iltaa pitempään. Virtuaalinen tutkijasali digitoituine aineistoineen on kuitenkin aina avoinna eli valoisat kesäillat voi halutessaan käyttää tutkimuksiin siellä.

Kesän tutkimusmatkoja suunnitellessa kannattaa muistaa, että Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasali on kiinni maanantaisin. Viime vuosina tehty digitointi on vaikuttanut Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin kävijämääriin voimakkaasti. Karjalan ja Petsamon kirkonkirjat ovat digitoituina joko vapaassa käytössä verkossa tai käyttölupamenettelyllä  tutkittavissa kaikissa arkistolaitoksen tutkijasaleissa, joten Mikkeliin ei ole enää tarvinnut matkustaa näiden aineistojen perässä. Viimeisimpänä verkkokäyttöön on avattu Viipurin maanmittauskonttorin asiakirjoja. Toki Luovutetun Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson aineistoa on edelleen paljon tutkittavissa vain alkuperäisinä asiakirjoina Mikkelissä.

Vähentyneiden kävijämäärien myötä olemme nyt alkuvuoden ajan kokeilleet tutkijasalin sulkemista maanantaisin. Muutamat kävijät ovat pahoitelleet ’työviikon’ lyhenemistä Mikkelissä, mutta muuten uusista aukioloajoista saatu asiakaspalaute on jäänyt vähäiseksi. Menetetyn maanantain sijaan palautteissa on ennemminkin varmisteltu tiistain ilta-aukiolon säilymistä talvikaudella.

Saatujen kokemusten perusteella tutkijasali pidetään siis jatkossakin kiinni maanantaisin Mikkelissä. Ja kotisivun ajankohtaistiedotteista olette ehkä jo huomanneet vastaavan muutoksen myös Vaasan maakunta-arkiston aukioloajoissa kesäkuun alusta alkaen.

Ylitarkastaja Anne Hänninen, Mikkelin maakunta-arkisto

6.5.2016

Suomen kulttuuriperintösektoreilla tehdään ainutlaatuista yhteistyötä

Arkistoaineiston käytettävyyden edistämiseen liittyvä kehittäminen ja suunnittelu arkistolaitoksessa tapahtuu nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen Digitaalinen Kirjasto (KDK) –hankkeen osana. Hankkeen puitteissa kehitetään kirjasto-, arkisto- ja museosektoreiden (KAM) yhteistyönä palveluita ja toimintamalleja, joiden avulla voidaan luoda, hallita, säilyttää ja hyödyntää kulttuuriperintöaineistoja.  Arkistolaitos on aktiivinen toimija KDK-hankkeen erilaisissa työryhmissä ja koordinoi koko arkistosektorin toimintaa hankkeessa.

Keskeinen tavoite KDK-yhteistyössä on kulttuuriperintöaineistojen kuvailun yhdenmukaiset periaatteet ja metatietojen semanttinen yhteentoimivuus. Tätä tavoitetta edistetään erityisesti KDK:n tietoarkkitehtuuriryhmässä, jonka puheenjohtajuus on ollut arkistolaitoksella. Tietoarkkitehtuuriryhmä on foorumi, jolla KAM-sektoreiden edustajat sopivat yhteentoimivuuden edellyttämistä yhteisistä metatietomäärityksistä, sanastoista, luokituksista ja tunnuksista sekä näitä koskevista yhteisistä pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Tietoarkkitehtuuriryhmän ensimmäinen tuotos on huhtikuussa julkaistu KDK:n nimitietopalvelua koskevat selvitys.

Nimitietopalvelu on aineistoihin liittyvien toimijoiden (luonnolliset ja juridiset henkilöt, yhteisöt, suvut) kuvailutietoja sisältävä metatietopalvelu. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden kuvailujärjestelmissä toimija on keskeinen kuvailun kohde ja tiedon tarvitsijoille tärkeä hakuelementti. Kun kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistoihin liittyy hyvin paljon samoja toimijoita, vähentäisi sektoreiden yhteinen nimitietopalvelu merkittävästi päällekkäistä työtä ja tukisi kuvailutietojen laadun varmistamista sekä hyödyntämistä yhteisissä hakujärjestelmissä, kuten Finnassa.

Nimitietopalveluselvityksen keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää kulttuuriperintösektoreiden valmius tällaisen yhteisen nimitietopalvelun semanttisen yhdenmukaisuuden edellyttämään toimijoiden yhdenmukaiseen kuvailuun. Selvitys osoittaa, että valmius on olemassa, koska sektoreiden kuvailukäytännöissä on paljon yhtymäkohtia nimenomaan toimijoiden kuvailuissa. Nimitietopalveluselvityksen keskeinen anti on toimijoiden yhdenmukaisen kuvailun metatietomalli, joka on selvityksessä esitetty yhteisen nimitietopalvelun tietomallina.

Tietoarkkitehtuuriryhmä visioi nimitietopalvelun nimiauktoriteetti-, kuvailutieto- sekä tunnuksien välityspalveluun jakautuvana metatietopalveluna. Tietovarantona nimitietopalvelu sisältäisi toimijoiden erilaiset nimimuodot, toimijoiden kattavat kuvailutiedot, toimijoihin liittyvät suhteet sekä toimijoille ja toimijakuvailuille annetut pysyvät tunnukset. Näin nimitietopalvelu yhdistäisi yhtäältä kirjastojen ensisijaisesti nimitietoihin kohdistuvan toimijan kuvailun sekä toisaalta arkistojen ja museoiden kattavamman toimijoiden kuvailun. Toimijoiden kuvailun semanttinen yhteismitallisuus nimitietopalvelussa varmistetaan noudattamalla kirjastomaailmassa tuotettuja Resource Description and Access (RDA) -kuvailusääntöjä.

Teknisenä toteutuksena nimitietopalvelu koostuisi yhteisestä toimijatietokannasta, josta ja johon metatietoja poimitaan sektorikohtaisista ja organisaatiokohtaisista tuotantojärjestelmistä, sekä toimijatietokannan rajapinnoista ulkoisiin järjestelmiin. Tällaisia ulkoisia järjestelmiä olisivat esimerkiksi eräät julkishallinnon rekisterit ja kansainvälinen ISNI-tietokanta, joiden tietovarantoja nimitietopalvelu hyödyntäisi. Nimitietopalvelun julkinen tietosisältö tarjottaisiin käyttöön Finto-palvelun kautta ontologisoituna avoimena linkitettynä datana. Käyttörajoitettu toimijatieto olisi nimitietopalvelussa vain auktorisoitujen käyttäjien saatavilla.

Tietoarkkitehtuuriryhmän visio kulttuuriperintösektoreiden yhteisestä nimitietopalvelusta, joka yhdistää kirjastojen, arkistojen ja museoiden perinteiset toimijan kuvailukäytännöt, on ainutlaatuinen maailmassa. Joissakin maissa on käyty keskusteluja kirjastojen ja arkistojen yhteisestä toimijoiden kuvailun metatietopalvelusta, mutta toteutukseen ei ole päästy, koska lähtökohtana ovat olleet kirjastojen arkistojen tarpeita suppeammat toimijan kuvailun nimiauktoriteettipalvelut. Tietoarkkitehtuuriryhmän visioima nimitietopalvelu olisi myös kulttuuriperintösektoria laajempi kansallinen toimijoiden kuvailun metatietopalvelu. Kulttuuriperintösektorin organisaatiot olisivat toimijatietovarannon keskeiset sisällöntuottajat, mutta metatiedot olisivat myös julkisen hallinnon (muiden) viranomaisten operatiivisten järjestelmien käytettävissä.

KDK-hankkeen puitteissa Suomessa tehtävä kulttuuriperintösektoreiden yhteistyö on maailmanlaajuisesti uraa uurtavaa, mikä on tuonut lisähaasteen hankkeen puitteissa tuotettujen palveluiden toteuttamiseen. Nimitietopalvelukin edellyttää vielä erilaisia tietoarkkitehtuuriryhmän tunnistamia lisäselvityksiä ja jatkotoimenpiteitä ennen kuin päästään palvelun toteutuksen suunnitteluun. Jatkoselvitysten keskeinen kohde on nimitietopalvelun tietomallin ja kulttuuriperintösektoreiden käytössä olevien kuvailuskeemojen ja -formaattien yhteentoimivuuden yksityiskohtainen selvittäminen. Toinen suuri haaste ovat nimitietopalvelun sisältämät henkilötiedot, joiden tallentaminen ja jakelu edellyttävät laintasoista valtuutusta. Näitä jatkoselvityksiä käynnistellään nyt yhtäältä tietoarkkitehtuuriryhmän puitteissa ja toisaalta asianomaisten ministeriöiden yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta.

Jaana Kilkki
Arkistoneuvos, Kansallisarkisto

22.4.2016

Arkistopedagogiikalla tavoitellaan uusia asiakkaita


Arkistopedagogiikan tavoitteena on innoittaa uusia käyttäjäryhmiä tutkimaan arkistoja sekä opastaa arkistojen käyttöön. Keskeistä on konstruktivistinen oppimiskäsitys sekä tutkiva oppiminen. Arkistopedagogiikka on osa kulttuuriperintöpedagogiikkaa, jonka tavoitteena on auttaa ymmärtämään kulttuuriperintöä ja rohkaista omaan kokemukseen ja tulkintaan. Arkistolaitos terävöittää tulevina vuosina arkistopedagogista toimintaansa eri puolilla maata.


Kansallisarkistoon kuuluvassa Saamelaisarkistossa lapsille järjestetty arkistopedagoginen toiminta on saanut myönteistä palautetta ja herättänyt kiinnostusta sekä vanhemmissa että opettajissa. Sajoksessa on vieraillut Inarin koulun 0-2 luokat (pohjoissaamen-, inarinsaamen- ja suomenkielinen luokka.) Myös alle kouluikäiset ovat tutustuneet Saamelasiarkistoon vanhempiensa kanssa.

Oppilaat ovat tutustuneet muun muassa tutkija Karl Nickulin arkistoon kuuluvaan saamelaislasten piirustuskokoelmaan sekä 1950-luvun mustavalkoisiin valokuviin Nellimöstä. Samalla lapset näkivät piirustusten kopioista tehdyn näyttelyn, jolloin tuli luontevasti vertailtua alkuperäistä piirustusta ja kopiota ja keskusteltua niiden eroista ja siitä, miksi näyttelyssä oli käytetty kopioita. Joulun alla oppilaat askartelivat kierrätysmateriaaleista ja laminoiduista valokuvista joulukoristeita. Samalla keskusteltiin kierrätyksestä, duodjista (saamelaiskästyö/taide) ja entisajan elämästä. Digitaaliarkiston kirkonkirjojen ja oman sukupuun tekemisen kautta he tutustuivat vanhoihin käsialoihin sekä sukututkimukseen.

Arkistomakasiinissa lapsia ihastuttivat rullattavat hyllyt ja valokuva-aineistot: ”Ovatko kaikki nämä valokuvat 1900-luvulta?!”. Lisäksi tutustuttiin arkistonhoitajan työhön kuuluvien suojaessun ja puuvillahansikkaiden käyttöön, arkistodokumenttien oikeaan säilyttämiseen sekä siihen, miten tutkijasalissa käyttäydytään. Arkistonhoitajille nämä vierailut ovat tuoneet iloa ja touhua, joskin 45 minuutin vierailuaika on ollut valitettavan lyhyt. Onneksi koettujen asioiden käsittely jatkuu kouluissa ja kotona vielä vierailun jälkeenkin. 


Saamelaisarkisto on lisäksi aloittanut Saamelaiskäräjien, Oulun yliopiston Giellagas-intituutin, Saamelaismuseo Siidan ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa yhteistyön saamelaisen kulttuuriperintöpedagogisen koulutuksen järjestämiseksi Oulun yliopistossa.

Arkistolaitoksen arkistopedagogisen toiminnan pyrkimyksenä on madaltaa kynnystä tulla arkistoon ja lisätä siten avoimuutta ja saavutettavuutta. Digitoiduista materiaaleista luodut pedagogiset sisältökokonaisuudet tarjoavat helpon mahdollisuuden tutustua arkistoon kauempaakin; paikallisesti voidaan tarjota arkistovierailujen yhteyteen räätälöityä pedagogista toimintaa.

Tavoitteena on, että arkisto koetaan yhtä luontevaksi tiedonhaun paikaksi kuin kirjastonkin. Arkisto voi tarjota niin elämyksiä kuin uudenlaista ymmärrystä historiaa ja nykyaikaa kohtaan. Kouluissa on kasvamassa uusi innokas arkistonkäyttäjäsukupolvi. Tämä on hyvä asia erityisesti tutkimuksen ja kulttuurin kannalta.

Ylitarkastaja Inker-Anni Linkola, Saamelaisarkisto


Lähteet:  Ulfner, Helena 2001: Arkivpedagogik - nödvändig verksamhet eller kostsam sandlådeaktivitet. Bachelor thesis. Uppsala: Uppsala universitet.
Anna Hansen, VD, NCK – Nordiskt centrum för kulturarvspedagogik
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...